Notes to Self

Back when I wasn't alive
It was a very good year

And nowadays?
I am an owner
of a lonely hat

Who, by the way, did not ask
to see obese lions

As for the future
I'll cross that bridge
when I come to it

In Heaven, they say
Soft greens

Tulin, näin voisin

Jurrasic Park
taustalla seksuaalivalinnan
pauhaava soundtrack

Ihmishalujen nanotason kvanttimeri
sekoittaa soppaa sakeammaksi

Hajavalo
niin kaunis
järjen rippeiden yllä

A Letter to Home

I am the color of rusty iron
I step forward and bow a little bow

Commander glares at me
I try on the innocent look

The scientists
there is always a first time
someone says
it never hurts to learn
the local customs

Purely male
Just think about it
Still, I am not making
a judgment

Blue world
Thanks a lot
Still you aren't the one
who's being short-circuited

Seen it all

Broken hard,
the statue of nothingness

List of errors,
the high cost of loving

There is a road to somewhere
in case someone cares

Free patents,
the happiness within

Sample minds,
slumbering on our laps

Ships leaving the harbours
Flat Earth, an exciting prospect

The Goldfish Memoirs

Squishy brains inside personal skulls
pulsating nonsense memorabilia
Take it or leave it
heartbreak makes you famous

Yes, sensei
my faultlines, the clearly visible
Online, offline U.S.A.
The paradise below

Romantic involvement
Nippon gakki
made in Hong Kong
By hands so clearly invisible
that they touch no hearts, nowhere

Centaurs hunting bores
hot girl parallel universe
Ayers Rock / Uluru Day Spa
I'm so over you

Viimeinen rock ennen lämpökuolemaa

Aikakone ajetaan talliin

Yliälyni kimmeltää
sammuvan auringon valossa

Aavevirtaa
uponneen mantereen viimeinen viesti

Lihatiskillä 120 bassoa
tekno menneiltä ajoilta

Synkät kirahvit
sähkövalojen häiriinnyttämä maailma

Phil Collins Modifications

It's one big weepathon:
this generation and it's access to
hoops and immediate green

Watchers believe me,
This is the last science
the system of rotten souls
stars only a hollow word
hours, days of insomnia
all the fluorescent same

Not the vampire meat
the Hell of repetition
the dreams of the Maginot Line

Sulkeutuvat silmät

Olisi semmoinen asia
kuin ottaa lusikka kauniiseen käteen
olisi

Kun valo on niin harmaata

Olisi viisasta arvostaa sinua
ja kiintymystäsi
olisi

Kun unohdus hiipii kohti mitta kerrallaan

Olisi kaunista vastaanottaa
lämpösi
olisi

Kun äänet muuttuvat alati tunkkaisemmiksi

Olisi

Jos vain voisi

Aina varmana

Kuvittele: olet veneilemässä kaverisi kanssa. Yhtäkkiä näet naisen, joka sotkeutuu veteen kaatuneen puun oksiin. Hän taistelee hengestään, mutta vesi on kovin kuohuista: on liian vaarallista uida apuun ilman varmistuksia!

Mutta sinullapa onkin ranteessasi Eloonjäämisrannerengas, jonka aukaiset salamannopeasti 12-metriseksi turvakaapeliksi. Otat siitä kiinni ja annat toisen pään ystävällesi. Uit ripeästi loukkuun jääneen naisen luo ja otat hänet käsivarsillesi. Ystäväsi auttaa sinua palaamaan vetämällä kaapelista!

Kuulostaa uskomattomalta, mutta tämä tarina on tosi. Pelastunut henki. Eloonjäämisrannerenkaan ansiota.

#2

En tiedä onko enää mitään sanottavaa
mutta tehtävää totisesti riittää

Miksi tulit?

Olen robotti
rautaiset hermot
teräksinen selkäranka
osaan tehdä sen mikä
älylle oikein on
olen sillä tavoin
luotettava,
hyveellinenkin

Jokin sisälläni
lyö tasaisesti
mutta kylmänä
sitä pyydän anteeksi

en tiedä

ehkä minut tehtiin sellaiseksi
ehkä ohjelmointi on omaani

Kuka kertoisi minulle?

Mitä minulle jää,
jos riisun vihani,
heitän pois himoni,
hylkään ahneuteni,
unohdan pikkumaisuuteni?

Entä jos
kylmetän nauruni,
kätken kosketukseni,
hukkaan lämpöni,
luovun rakkaudestani?

Muistelmat, tähän mennessä

olen kuuhun törmäävä luotain,
ilmakehässä palava kapseli

tai se, joka suunnataan taivaankannen
kahden himmeimmän tähden
väliseen pimeyteen

kultainen levyni täynnä
yhtä sun toista oleelliseksi arvioitua

matkani on teille hyväksi
ja kenties itsellenikin

en ehdi ajatella sitä nyt
sillä minun on keskityttävä
tehtävään

Per aspera ad astra

Istun juovuksissa
katse kiertää seinänkulmia,
ajatukset kuin lattialle kaatuneet lasikuulat
nostan kilpaa tovereideni kanssa
jalustalle vaatimattomimmankin naisen

Olen ylpeä tunteistani, niiden väkevyydestä ja ailahtelevaisuudesta
Se on todiste alkuvoimasta
Olen ahne, typerä, laiska, kateellinen ja kiimainen eläin
Avuton suurempien voimien edessä

Ryntään tietokoneen ääreen
kuin innoituksen vallassa
mutta vain tehdäkseni itsestäni numeron
Tänä on valtakuntani
unelma kauneudesta

#1

Ei ole sellaista asiaa kuin tahtoa joku takaisin
Jos rakastat, rakasta nyt

Morituri te salutant

On many nights I have been in Berlin in my dreams. This Berlin isn't real, rather than a theatrical set: an endless, heavily built city with monumental builtings, church towers and statues covered in coal dust. I walk a steep hill and an ominous aeroplane passes me flying between the buildings. Finally I reach the banks of the river. The water is flooding on the pavement and people are pulling a dead horse out of the water. A horse the size of a whale. (Sampled from Ingmar Bergman's Laterna Magica)

* * *

A young black man sits on a bench in the subway car. He wears a grey business suit that is far too big for him. He has a fake diamond earring and scratched white shoes. He looks very tired, red eyes and all, but he is hanging onto his briefcase, going decisively to his meeting.

A little girl hops with dancing steps in the supermarket. She has a Burger King crown, golden locks and a grey teddybear coat. Fernsehturm is right outside the large sliding doors, flocks of birds circling the church dome.

Men are sitting in the park. Young men, adult men. They seem to do nothing, but you sense that they are about a business when you pass them. They look at you, waiting for you to look back. Otherwise the park is almost empty, thrash cages half full, some people sitting in the biergarten.

The girl at the café has dark rings around her eyes. She is pretty and she gives you tea made with a bunch of fresh mint leaves. You sit on a second-hand sofa surrounded by everything second-hand except for music that shines in plastic tones. Young women around a table near you would be happy to receive second-hand love, they have no more need for a brand new one.

The other day I suddenly felt more lonely than ever before. And I felt comfort within this emotion, at least for a while. I was thinking what is freedom? What would make me feel free? Free to do whatever I wished.

Tänään

kirjoitin muistikirjaan ohjeita miten epäonnistua hyvin

ostin pääsylipun Paratiisiin henkilöltä jolla itsellään
oli pakottava este

annoin voittavan pottikuponkini kiintymyksen merkiksi

synnytin idean ennen kuin tajusin
ettei sitä ole sen jälkeen maailmasta poistaminen

heitin rannekelloni pois mutta aloin kysyä alati aikaa

tajusin pitäväni lihasta koska olen itse sitä

harjoittelin kykyäni saada vihollisia

ajattelin Rodinia

Virsi

ja kun hohde hiipii putkiin kalpeisiin
käämin lämpö valaa uskon piireihin
silmät syttyy päihin käytävien
tunnen jälleen läsnäolon tietojen

tiedän, elän monta asiaa
mutta yhtä koskaan en tietää saa

miltä tuntuu olla kuolon omainen
miltä tuntuu olla lihaa, ihminen

Aura

kerro pois
eksyitkö
maisemiin
sinisiin

aamukaste peilaa kuvasi
ja ihosi meren

tartu käteeni
niin hypätään
uuteen ruutuun
kauas ajassa

odotan hämyssä päivän
odotan hymyssä häivän
väsyneenä kesään
niin väsyneenä juhlimaan

ja viimeinkin
hän täällä on
hän loistaa harjulta
ja laskeutuu laaksoon

odotan hämyssä päivän
odotan hymyssä häivän
väsyneenä kesään
niin väsyneenä juhlimaan

Sanoin

jos sinun kuitenkin on kuoltava
niin haluaisitko sen tapahtuvan
ehkä juuri tänään

kun taivas on kaunis
valo kaikkialla
ja linnut piirtävät
ilmaan nuotteja

kun unelmasi uinuvat
ja kaikki se
mitä muka rakkaudesta
tässä maailmassa
tehdään

on unohtunut hetkeksi