Vuoroin peto, vuoroin sankari
surmaa miekaniskulla kitaan
katsoo aurinkoon
katsoo pimeään
Ja niin olemme Selemin prinsessa
jonka henkeä hän ritarilupaukselleen
uskollisena puolustaa
Sillä siinä missä hän kieltäytyy
toteuttamasta ulkoisen käskyjä
on hän sydämensä aatteessa tinkimätön
Toiset kunnioittavat marttyyrinä
ja sanovat:
hän elää ja ajattelee sen mitä
me emme rohkene
Ja pedon verestä
versoo ruusupensas
täynnä verenpunaisia kukkia
hänen uhrinsa, meidän tietomme
Kuvaan hänet panssariin
uljaan ratsun selkään
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti