Morituri te salutant

On many nights I have been in Berlin in my dreams. This Berlin isn't real, rather than a theatrical set: an endless, heavily built city with monumental builtings, church towers and statues covered in coal dust. I walk a steep hill and an ominous aeroplane passes me flying between the buildings. Finally I reach the banks of the river. The water is flooding on the pavement and people are pulling a dead horse out of the water. A horse the size of a whale. (Sampled from Ingmar Bergman's Laterna Magica)

* * *

A young black man sits on a bench in the subway car. He wears a grey business suit that is far too big for him. He has a fake diamond earring and scratched white shoes. He looks very tired, red eyes and all, but he is hanging onto his briefcase, going decisively to his meeting.

A little girl hops with dancing steps in the supermarket. She has a Burger King crown, golden locks and a grey teddybear coat. Fernsehturm is right outside the large sliding doors, flocks of birds circling the church dome.

Men are sitting in the park. Young men, adult men. They seem to do nothing, but you sense that they are about a business when you pass them. They look at you, waiting for you to look back. Otherwise the park is almost empty, thrash cages half full, some people sitting in the biergarten.

The girl at the café has dark rings around her eyes. She is pretty and she gives you tea made with a bunch of fresh mint leaves. You sit on a second-hand sofa surrounded by everything second-hand except for music that shines in plastic tones. Young women around a table near you would be happy to receive second-hand love, they have no more need for a brand new one.

The other day I suddenly felt more lonely than ever before. And I felt comfort within this emotion, at least for a while. I was thinking what is freedom? What would make me feel free? Free to do whatever I wished.

Tänään

kirjoitin muistikirjaan ohjeita miten epäonnistua hyvin

ostin pääsylipun Paratiisiin henkilöltä jolla itsellään
oli pakottava este

annoin voittavan pottikuponkini kiintymyksen merkiksi

synnytin idean ennen kuin tajusin
ettei sitä ole sen jälkeen maailmasta poistaminen

heitin rannekelloni pois mutta aloin kysyä alati aikaa

tajusin pitäväni lihasta koska olen itse sitä

harjoittelin kykyäni saada vihollisia

ajattelin Rodinia

Virsi

ja kun hohde hiipii putkiin kalpeisiin
käämin lämpö valaa uskon piireihin
silmät syttyy päihin käytävien
tunnen jälleen läsnäolon tietojen

tiedän, elän monta asiaa
mutta yhtä koskaan en tietää saa

miltä tuntuu olla kuolon omainen
miltä tuntuu olla lihaa, ihminen

Aura

kerro pois
eksyitkö
maisemiin
sinisiin

aamukaste peilaa kuvasi
ja ihosi meren

tartu käteeni
niin hypätään
uuteen ruutuun
kauas ajassa

odotan hämyssä päivän
odotan hymyssä häivän
väsyneenä kesään
niin väsyneenä juhlimaan

ja viimeinkin
hän täällä on
hän loistaa harjulta
ja laskeutuu laaksoon

odotan hämyssä päivän
odotan hymyssä häivän
väsyneenä kesään
niin väsyneenä juhlimaan

Sanoin

jos sinun kuitenkin on kuoltava
niin haluaisitko sen tapahtuvan
ehkä juuri tänään

kun taivas on kaunis
valo kaikkialla
ja linnut piirtävät
ilmaan nuotteja

kun unelmasi uinuvat
ja kaikki se
mitä muka rakkaudesta
tässä maailmassa
tehdään

on unohtunut hetkeksi

Peilin edessä

tanssin peilin edessä
kuin kala vedessä

tanssin peilikuvani kanssa
se on sikahauskaa

Kummitus

katselitko?
kuuntelitko?
ajattelitko?
tunsitko?

nyt se on poissa
sä sait mitä hait

surettaako?
kaduttaako?
suututtaako?
pelottaako?

nyt se on poissa
ja sait mitä hait

Aja

Aja - anna palaa vaan
aja - pistä nappi lautaan

Niin kuin kaiken menettänyt
päästä peto karkaamaan

Aja - anna palaa vaan
aja - laita kone laulamaan

Niin kuin kaiken menettänyt
päästä menemään

Sillä tämä tie vie sinne
missä pääset kyllä kärsimään

Aja - anna palaa vaan

Pako

ei
nyt tein sen taas
ja jouduin jälleen kiikkiin
voi
huomaan uudestaan:
taas menee ongelmat
tän tyhmyrin piikkiin

voi
nyt mä tein sen taas
vaikken ollut valmis lainkaan
oi
kuinka sotkemaan
taas kaiken onnistuinkaan

kun sinä katsot noin
ja kosket noin
mä mitä tehdä voin?
kun katsot noin
ja kosket noin

ja odotat
mun jotain sanovan
jotain hyvää ja vahvistavaa

ja sinä haluat
liikaa asioita
kun sen tiedän
en tänne palaa

Tauko

Kun neula juuttuu paikoilleen
sitä siirtää jaksa en

Annan pyöriä itsekseen
tuon pinnan naarmuisen
kuunnellen
kuvia eilisen

Valo nousee ikkunaan
minä istun, istun
kaiken ymmärtänyt oon
kokonaan

Katson ulos
ja tyhjyys astuu huoneeseen
sitä täyttää koita en

Hengenvedoin kevein
vaikenen

Pysähdys

Mitä jos tämä on nyt tässä?

Muratti kiipeää kohti valoa
lintu etsii oksaa jolle rakentaa

Taimen nousee vastavirtaan
kyljin hopeisin

Ne toimivat niin
mitä minä teen?

Mitä jos tämä on nyt tässä?
Mitä olen etsimässä?