Kun neula juuttuu paikoilleen
sitä siirtää jaksa en
Annan pyöriä itsekseen
tuon pinnan naarmuisen
kuunnellen
kuvia eilisen
Valo nousee ikkunaan
minä istun, istun
kaiken ymmärtänyt oon
kokonaan
Katson ulos
ja tyhjyys astuu huoneeseen
sitä täyttää koita en
Hengenvedoin kevein
vaikenen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti