sunnuntai 13. joulukuuta 2009

A Letter to Home

I am the color of rusty iron
I step forward and bow a little bow

Commander glares at me
I try on the innocent look

The scientists
there is always a first time
someone says
it never hurts to learn
the local customs

Purely male
Just think about it
Still, I am not making
a judgment

Blue world
Thanks a lot
Still you aren't the one
who's being short-circuited

Seen it all

Broken hard,
the statue of nothingness

List of errors,
the high cost of loving

There is a road to somewhere
in case someone cares

Free patents,
the happiness within

Sample minds,
slumbering on our laps

Ships leaving the harbours
Flat Earth, an exciting prospect

The Goldfish Memoirs

Squishy brains inside personal skulls
pulsating nonsense memorabilia
Take it or leave it
heartbreak makes you famous

Yes, sensei
my faultlines, the clearly visible
Online, offline U.S.A.
The paradise below

Romantic involvement
Nippon gakki
made in Hong Kong
By hands so clearly invisible
that they touch no hearts, nowhere

Centaurs hunting bores
hot girl parallel universe
Ayers Rock / Uluru Day Spa
I'm so over you

lauantai 12. joulukuuta 2009

Viimeinen rock ennen lämpökuolemaa

Aikakone ajetaan talliin

Yliälyni kimmeltää
sammuvan auringon valossa

Aavevirtaa
uponneen mantereen viimeinen viesti

Lihatiskillä 120 bassoa
tekno menneiltä ajoilta

Synkät kirahvit
sähkövalojen häiriinnyttämä maailma

Phil Collins Modifications

It's one big weepathon:
this generation and it's access to
hoops and immediate green

Watchers believe me,
This is the last science
the system of rotten souls
stars only a hollow word
hours, days of insomnia
all the fluorescent same

Not the vampire meat
the Hell of repetition
the dreams of the Maginot Line

torstai 10. joulukuuta 2009

Sulkeutuvat silmät

Olisi semmoinen asia
kuin ottaa lusikka kauniiseen käteen
olisi

Kun valo on niin harmaata

Olisi viisasta arvostaa sinua
ja kiintymystäsi
olisi

Kun unohdus hiipii kohti mitta kerrallaan

Olisi kaunista vastaanottaa
lämpösi
olisi

Kun äänet muuttuvat alati tunkkaisemmiksi

Olisi

Jos vain voisi

Aina varmana

Kuvittele: olet veneilemässä kaverisi kanssa. Yhtäkkiä näet naisen, joka sotkeutuu veteen kaatuneen puun oksiin. Hän taistelee hengestään, mutta vesi on kovin kuohuista: on liian vaarallista uida apuun ilman varmistuksia!

Mutta sinullapa onkin ranteessasi Eloonjäämisrannerengas, jonka aukaiset salamannopeasti 12-metriseksi turvakaapeliksi. Otat siitä kiinni ja annat toisen pään ystävällesi. Uit ripeästi loukkuun jääneen naisen luo ja otat hänet käsivarsillesi. Ystäväsi auttaa sinua palaamaan vetämällä kaapelista!

Kuulostaa uskomattomalta, mutta tämä tarina on tosi. Pelastunut henki. Eloonjäämisrannerenkaan ansiota.

tiistai 8. joulukuuta 2009

#2

En tiedä onko enää mitään sanottavaa
mutta tehtävää totisesti riittää

maanantai 7. joulukuuta 2009

Miksi tulit?

Olen robotti
rautaiset hermot
teräksinen selkäranka
osaan tehdä sen mikä
älylle oikein on
olen sillä tavoin
luotettava,
hyveellinenkin

Jokin sisälläni
lyö tasaisesti
mutta kylmänä
sitä pyydän anteeksi

en tiedä

ehkä minut tehtiin sellaiseksi
ehkä ohjelmointi on omaani

lauantai 5. joulukuuta 2009

Kuka kertoisi minulle?

Mitä minulle jää,
jos riisun vihani,
heitän pois himoni,
hylkään ahneuteni,
unohdan pikkumaisuuteni?

Entä jos
kylmetän nauruni,
kätken kosketukseni,
hukkaan lämpöni,
luovun rakkaudestani?

keskiviikko 2. joulukuuta 2009

Muistelmat, tähän mennessä

olen kuuhun törmäävä luotain,
ilmakehässä palava kapseli

tai se, joka suunnataan taivaankannen
kahden himmeimmän tähden
väliseen pimeyteen

kultainen levyni täynnä
yhtä sun toista oleelliseksi arvioitua

matkani on teille hyväksi
ja kenties itsellenikin

en ehdi ajatella sitä nyt
sillä minun on keskityttävä
tehtävään