Huomio

Olen tullut siihen vaiheeseen

jos makaan sairaana vuoteessani

en sääli itseäni

vaan koiraa

Annoin ovimiehelle vitosen

sai minut onnesta sekaisin

juosta niin kauas kuin jaksaisin

aivan kaupungin laidalla

näin yöpöydällä sormuksen

hän vastasi minulle silmillään

jotakin sopivaa selitystä

sain sekunnin aikaa miettiä

ja tulla kotiin nukkumaan

loppuillasta sanoin:

”koska herrasmiehet tekee niin”

kilometrin ainakin

häntä hellästi suutelin

sitten pysähdyin

ja pukeuduin

ja jatkoin kävellen kotiin

Vanhat vaatteeni

Odotan jälleennäkemistä

kanssanne

te

vanhat vaatteeni

Mahdatteko
sopia
minulle

vielä hyvin

Harmaan läpi näet

Naapurissa

TV on aina päällä

Mitä siellä katsotaan

kenen lauluja lauletaan

ei salaisuus ole täällä

Toisessa naapurissa

raitapaitapoika ripustaa

kitaraa kaulaan

laittaa nauhan pyörimään

rämpyttää ja laulaa

Ja minä mietin

miten olla miettimättä

jokaista maailmaan

eksynyttä muovinpalaa

Kun

Kun kävelen

kaikkien näiden

kauniiden talojen

välitse

Ryhdistään

rentoutuneiden

kivimuurien ohi

Nousee mieleen

kuin lähteestä

syvältä

harjun uumenista:

Voiko täällä

olla

oikeasti

onnellinen?