sunnuntai 13. joulukuuta 2009

A Letter to Home

I am the color of rusty iron
I step forward and bow a little bow

Commander glares at me
I try on the innocent look

The scientists
there is always a first time
someone says
it never hurts to learn
the local customs

Purely male
Just think about it
Still, I am not making
a judgment

Blue world
Thanks a lot
Still you aren't the one
who's being short-circuited

Seen it all

Broken hard,
the statue of nothingness

List of errors,
the high cost of loving

There is a road to somewhere
in case someone cares

Free patents,
the happiness within

Sample minds,
slumbering on our laps

Ships leaving the harbours
Flat Earth, an exciting prospect

The Goldfish Memoirs

Squishy brains inside personal skulls
pulsating nonsense memorabilia
Take it or leave it
heartbreak makes you famous

Yes, sensei
my faultlines, the clearly visible
Online, offline U.S.A.
The paradise below

Romantic involvement
Nippon gakki
made in Hong Kong
By hands so clearly invisible
that they touch no hearts, nowhere

Centaurs hunting bores
hot girl parallel universe
Ayers Rock / Uluru Day Spa
I'm so over you

lauantai 12. joulukuuta 2009

Viimeinen rock ennen lämpökuolemaa

Aikakone ajetaan talliin

Yliälyni kimmeltää
sammuvan auringon valossa

Aavevirtaa
uponneen mantereen viimeinen viesti

Lihatiskillä 120 bassoa
tekno menneiltä ajoilta

Synkät kirahvit
sähkövalojen häiriinnyttämä maailma

Phil Collins Modifications

It's one big weepathon:
this generation and it's access to
hoops and immediate green

Watchers believe me,
This is the last science
the system of rotten souls
stars only a hollow word
hours, days of insomnia
all the fluorescent same

Not the vampire meat
the Hell of repetition
the dreams of the Maginot Line

torstai 10. joulukuuta 2009

Sulkeutuvat silmät

Olisi semmoinen asia
kuin ottaa lusikka kauniiseen käteen
olisi

Kun valo on niin harmaata

Olisi viisasta arvostaa sinua
ja kiintymystäsi
olisi

Kun unohdus hiipii kohti mitta kerrallaan

Olisi kaunista vastaanottaa
lämpösi
olisi

Kun äänet muuttuvat alati tunkkaisemmiksi

Olisi

Jos vain voisi

Aina varmana

Kuvittele: olet veneilemässä kaverisi kanssa. Yhtäkkiä näet naisen, joka sotkeutuu veteen kaatuneen puun oksiin. Hän taistelee hengestään, mutta vesi on kovin kuohuista: on liian vaarallista uida apuun ilman varmistuksia!

Mutta sinullapa onkin ranteessasi Eloonjäämisrannerengas, jonka aukaiset salamannopeasti 12-metriseksi turvakaapeliksi. Otat siitä kiinni ja annat toisen pään ystävällesi. Uit ripeästi loukkuun jääneen naisen luo ja otat hänet käsivarsillesi. Ystäväsi auttaa sinua palaamaan vetämällä kaapelista!

Kuulostaa uskomattomalta, mutta tämä tarina on tosi. Pelastunut henki. Eloonjäämisrannerenkaan ansiota.

tiistai 8. joulukuuta 2009

#2

En tiedä onko enää mitään sanottavaa
mutta tehtävää totisesti riittää

maanantai 7. joulukuuta 2009

Miksi tulit?

Olen robotti
rautaiset hermot
teräksinen selkäranka
osaan tehdä sen mikä
älylle oikein on
olen sillä tavoin
luotettava,
hyveellinenkin

Jokin sisälläni
lyö tasaisesti
mutta kylmänä
sitä pyydän anteeksi

en tiedä

ehkä minut tehtiin sellaiseksi
ehkä ohjelmointi on omaani

lauantai 5. joulukuuta 2009

Kuka kertoisi minulle?

Mitä minulle jää,
jos riisun vihani,
heitän pois himoni,
hylkään ahneuteni,
unohdan pikkumaisuuteni?

Entä jos
kylmetän nauruni,
kätken kosketukseni,
hukkaan lämpöni,
luovun rakkaudestani?

keskiviikko 2. joulukuuta 2009

Muistelmat, tähän mennessä

olen kuuhun törmäävä luotain,
ilmakehässä palava kapseli

tai se, joka suunnataan taivaankannen
kahden himmeimmän tähden
väliseen pimeyteen

kultainen levyni täynnä
yhtä sun toista oleelliseksi arvioitua

matkani on teille hyväksi
ja kenties itsellenikin

en ehdi ajatella sitä nyt
sillä minun on keskityttävä
tehtävään

perjantai 13. marraskuuta 2009

Per aspera ad astra

Istun juovuksissa
katse kiertää seinänkulmia,
ajatukset kuin lattialle kaatuneet lasikuulat
nostan kilpaa tovereideni kanssa
jalustalle vaatimattomimmankin naisen

Olen ylpeä tunteistani, niiden väkevyydestä ja ailahtelevaisuudesta
Se on todiste alkuvoimasta
Olen ahne, typerä, laiska, kateellinen ja kiimainen eläin
Avuton suurempien voimien edessä

Ryntään tietokoneen ääreen
kuin innoituksen vallassa
mutta vain tehdäkseni itsestäni numeron
Tänä on valtakuntani
unelma kauneudesta

#1

Ei ole sellaista asiaa kuin tahtoa joku takaisin
Jos rakastat, rakasta nyt

torstai 15. lokakuuta 2009

Morituri te salutant

On many nights I have been in Berlin in my dreams. This Berlin isn't real, rather than a theatrical set: an endless, heavily built city with monumental builtings, church towers and statues covered in coal dust. I walk a steep hill and an ominous aeroplane passes me flying between the buildings. Finally I reach the banks of the river. The water is flooding on the pavement and people are pulling a dead horse out of the water. A horse the size of a whale. (Sampled from Ingmar Bergman's Laterna Magica)

* * *

A young black man sits on a bench in the subway car. He wears a grey business suit that is far too big for him. He has a fake diamond earring and scratched white shoes. He looks very tired, red eyes and all, but he is hanging onto his briefcase, going decisively to his meeting.

A little girl hops with dancing steps in the supermarket. She has a Burger King crown, golden locks and a grey teddybear coat. Fernsehturm is right outside the large sliding doors, flocks of birds circling the church dome.

Men are sitting in the park. Young men, adult men. They seem to do nothing, but you sense that they are about a business when you pass them. They look at you, waiting for you to look back. Otherwise the park is almost empty, thrash cages half full, some people sitting in the biergarten.

The girl at the café has dark rings around her eyes. She is pretty and she gives you tea made with a bunch of fresh mint leaves. You sit on a second-hand sofa surrounded by everything second-hand except for music that shines in plastic tones. Young women around a table near you would be happy to receive second-hand love, they have no more need for a brand new one.

The other day I suddenly felt more lonely than ever before. And I felt comfort within this emotion, at least for a while. I was thinking what is freedom? What would make me feel free? Free to do whatever I wished.

sunnuntai 4. lokakuuta 2009

Tänään

kirjoitin muistikirjaan ohjeita miten epäonnistua hyvin

ostin pääsylipun Paratiisiin henkilöltä jolla itsellään
oli pakottava este

annoin voittavan pottikuponkini kiintymyksen merkiksi

synnytin idean ennen kuin tajusin
ettei sitä ole sen jälkeen maailmasta poistaminen

heitin rannekelloni pois mutta aloin kysyä alati aikaa

tajusin pitäväni lihasta koska olen itse sitä

harjoittelin kykyäni saada vihollisia

ajattelin Rodinia

lauantai 3. lokakuuta 2009

Virsi

ja kun hohde hiipii putkiin kalpeisiin
käämin lämpö valaa uskon piireihin
silmät syttyy päihin käytävien
tunnen jälleen läsnäolon tietojen

tiedän, elän monta asiaa
mutta yhtä koskaan en tietää saa

miltä tuntuu olla kuolon omainen
miltä tuntuu olla lihaa, ihminen

Aura

kerro pois
eksyitkö
maisemiin
sinisiin

aamukaste peilaa kuvasi
ja ihosi meren

tartu käteeni
niin hypätään
uuteen ruutuun
kauas ajassa

odotan hämyssä päivän
odotan hymyssä häivän
väsyneenä kesään
niin väsyneenä juhlimaan

ja viimeinkin
hän täällä on
hän loistaa harjulta
ja laskeutuu laaksoon

odotan hämyssä päivän
odotan hymyssä häivän
väsyneenä kesään
niin väsyneenä juhlimaan

Sanoin

jos sinun kuitenkin on kuoltava
niin haluaisitko sen tapahtuvan
ehkä juuri tänään

kun taivas on kaunis
valo kaikkialla
ja linnut piirtävät
ilmaan nuotteja

kun unelmasi uinuvat
ja kaikki se
mitä muka rakkaudesta
tässä maailmassa
tehdään

on unohtunut hetkeksi

Peilin edessä

tanssin peilin edessä
kuin kala vedessä

tanssin peilikuvani kanssa
se on sikahauskaa

Kummitus

katselitko?
kuuntelitko?
ajattelitko?
tunsitko?

nyt se on poissa
sä sait mitä hait

surettaako?
kaduttaako?
suututtaako?
pelottaako?

nyt se on poissa
ja sait mitä hait

Aja

Aja - anna palaa vaan
aja - pistä nappi lautaan

Niin kuin kaiken menettänyt
päästä peto karkaamaan

Aja - anna palaa vaan
aja - laita kone laulamaan

Niin kuin kaiken menettänyt
päästä menemään

Sillä tämä tie vie sinne
missä pääset kyllä kärsimään

Aja - anna palaa vaan

Pako

ei
nyt tein sen taas
ja jouduin jälleen kiikkiin
voi
huomaan uudestaan:
taas menee ongelmat
tän tyhmyrin piikkiin

voi
nyt mä tein sen taas
vaikken ollut valmis lainkaan
oi
kuinka sotkemaan
taas kaiken onnistuinkaan

kun sinä katsot noin
ja kosket noin
mä mitä tehdä voin?
kun katsot noin
ja kosket noin

ja odotat
mun jotain sanovan
jotain hyvää ja vahvistavaa

ja sinä haluat
liikaa asioita
kun sen tiedän
en tänne palaa

Tauko

Kun neula juuttuu paikoilleen
sitä siirtää jaksa en

Annan pyöriä itsekseen
tuon pinnan naarmuisen
kuunnellen
kuvia eilisen

Valo nousee ikkunaan
minä istun, istun
kaiken ymmärtänyt oon
kokonaan

Katson ulos
ja tyhjyys astuu huoneeseen
sitä täyttää koita en

Hengenvedoin kevein
vaikenen

Pysähdys

Mitä jos tämä on nyt tässä?

Muratti kiipeää kohti valoa
lintu etsii oksaa jolle rakentaa

Taimen nousee vastavirtaan
kyljin hopeisin

Ne toimivat niin
mitä minä teen?

Mitä jos tämä on nyt tässä?
Mitä olen etsimässä?

tiistai 29. syyskuuta 2009

Bee bee

On mukava
katsella Big Brotheria

Keskittyä kaikkiin yksityiskohtiin
kuka on paras ja kuka daiju

Kuka ruudun piriste
ja kuka sais saada lähtöpassit

Kuka vehtaa kenen kanssa
ja kellä on parhaat läpät

On mukava
katsella Big Brotheria
kun maailma luhistuu
ympäriltä

sunnuntai 23. elokuuta 2009

Taittuva

Oksat taivuttavat valoa
sammaleet henkivät
hiljaista voimaa

Usva kohoaa
se suunnan kätkee

En voi käsittää
en näe pimeään
mut ei se mitään
tunnen vieläkin

Kuljen eteenpäin
tunnustellen tietä
Silmät näkemättömät
siis katsokoot
sisäänpäin

Ja kun tuttuuden unohtaa
niin jotain uutta
näkee

Laulut etanain
savulta tuoksuvat
Ja pisara kasteen kimmeltää
kuulen sen kirkkaana

Pyhä Yrjänä

Vuoroin peto, vuoroin sankari
surmaa miekaniskulla kitaan
katsoo aurinkoon
katsoo pimeään

Ja niin olemme Selemin prinsessa
jonka henkeä hän ritarilupaukselleen
uskollisena puolustaa

Sillä siinä missä hän kieltäytyy
toteuttamasta ulkoisen käskyjä
on hän sydämensä aatteessa tinkimätön

Toiset kunnioittavat marttyyrinä
ja sanovat:
hän elää ja ajattelee sen mitä
me emme rohkene

Ja pedon verestä
versoo ruusupensas
täynnä verenpunaisia kukkia
hänen uhrinsa, meidän tietomme

Kuvaan hänet panssariin
uljaan ratsun selkään

Kevät

Niitty tuo kasvaa
se tyhjyyden peittää
jos sallit

Kumpuja kumpujen
jälkeen vain näät
Korsia, kukkia, lehviä
miljoonissa muodoissaan
ne laulaa
ja luo uutta elämää

Avaa vain mielesi ja ota vastaan
lämpöinen syleily juurten
ja katso ylös mahtavaan aurinkoon
Kolosta myös voit sä kurkistaa
jos ihan liian pieni oot
ja kipittää karikkeessa
yön pimeään
Kuu sulle loistaa
avulias ystävä
joka auttaa kestämään
päivien kirpeyttä

Niin korret huojuvat
viipaloi taivasta kuviin
varjoaan autuaampaa
paikkaa ei olla voi
Varo avointa maisemaa
niin pistävää katsetta sen
sillä siellä
tuuli sun ylles käy

Istuta tammipuut
istuta vaahterat
laaksoon
jo niiden kasvu sun kiitokses on
oksat ylöspäin kurkottaa
sitoo rauhan seppeleen
ja onni laskeutuu sydämeen

Et eksyä poluilla näillä voi
millään
sillä kaikki ne vievät kotia päin
ei sielusi tyhjänä vihreessä soi
Kuunnellen huminaa haapojen
virityt iloon pauhaavaan
ja onnes kurottaa sydämiin viereisiin

Kanssasi

Onnistun puhumaan
vain kun ajan autoa

Silloin olen läsnä
on aikaa
enkä pääse pakoon

Kangastuksia

Me virvatulia
valaisten aarretta
itseämme

Merkkejä

Päivä on täynnä
huutomerkkejä

kauniita väittämiä
niin,
unohtamatta
kaunisteltuja valheita
kuurojen kuulla

mutta siitä ehkä viis
kun jo aiemmin todettiin

toivon kyydissä on turvallista
matkalla rakkaudessa

torstai 20. elokuuta 2009

Tuleeko sipulia?

He seisovat
lippalakkeineen grillin
edessä lausuen
yksisanaisia
ylistyslauluja

Kuu tekee pilvistä
hautausmaan

Kuljen eväät
kertakäyttöisessäni
senkin tekeminen
tuhoaa sinitaivaan

Ja sillä aivopuoliskolla
jolla en ajattele ruokaa
ajattelen sinua

SYS-EX-sävel

Levy täyttyy tiedostoista
elämä on kuolemista
Vedä faili roskiin,
ollaan hiljaa

Tunnen yllättäen iloa
vaikka on hyvästien aika
Niin outoa, kuinka kuolema
voi jäävää rohkaista

Vaikka harmaa saartaa,
vaikka vilu halaa,
niin hyvältä sekin tuntuu

Ja kun sinut lasketaan suojaan
ulvovat koirat jossain

Ne moittivat kylmää
ja haukkuvat kutsuen
toisiaan elämään

Abell 1835

Abell yksi kahdeksan kolme viisi
IR yksi yhdeksän yksi kuusi

Kolmetoista pilkku kaksikymmentäkolme
miljardia valovuotta maasta,
punasiirtymä kymmenen

Sinut on nähty VLT:llä, Abel
Se on lyhenne sanoista
Very Large Telescope
Olemme siitä aika ylpeitä

Mutta mitä kuuluu sinulle nyt, Abel?
Kuulumisesi eivät ole täälläpäin aivan tuoreita
Kolmetoista pilkku kaksikymmentäkolme miljardia vuotta

Toisaalta, Abel: ehkä olet jo poissa
tai jo vain laiha haituva

Mietin, mitä ehdit nähdä
ja mitä kaikesta kenties tuumit?

Sinuun verrattuna olen vähäinen, Abel
ja kenties vain itselleni merkityksellinen

Oli kuitenkin hauska kuulla sinusta
sinä valat minuun toivoa

Kaikkoa

Juoksen paholaista mä karkuun, joo
Eikä se paholainen mua kiinni viel saanut oo

Niin juoksen paholaista mä karkuun, joo
Eikä se paholainen mua kiinni viel saanut oo

Se paholainen mut riveihinsä tahtoo, joo
Niin aina vain joudun juoksemaan pakoon, joo

keskiviikko 19. elokuuta 2009

Nocturne

Näen hahmosi hämärässä
kun kuljemme metsän siimeksessä
Helmiäinen hohtaa himmeänä
kun muut ovat unessa
poissa
haaveissaan

Kysyt, koska alkaa sarastaa
Mutta vielä hetken
yö tummuu
tummuu vaan

Kuiske kasvoillamme
Yö ympärillämme
Olet seuranani
matkalla ääreen
kaukaisen lähteen

Niin uskallan hypätä korkealta veteen
alhaalla odottavaan pimeään
Se minut ympäröi
ja sulaudun sen lämpimään

Kun muut ovat unessa
poissa, haaveissaan

Kapteenin loki

Tämä on kapteenin loki
matkalta kohti tuntematonta
pimeän läpi kohti sarastusta
tai pimeän läpi uuteen pimeään

Vauhti hiljenee
mittarit villiintyvät
sitten jähmettyvät
ja aluksen kyljet huokailevat
matkan rasitusten alla

Eikä sekstantti auta
ei kiikari paljasta

Tämä on kapteenin loki
reuna-alueilta
voimme kuulla putousten äänen
laidan yli putoavan veden kuohut

Ja kompassi vaihtaa alati suuntaa
eikä mittaköysi tavoita pohjaa

Terveisiä tulevaisuudesta

Terveisiä tulevaisuudesta
Ei kuitenkaan siitä, jonka kuvittelit lapsuudessa

Laitan muistot
Sähköisille korteille
Siten niistä tulee totta

Kerron ajatukseni
ykkösille ja nollille
Siten ne saavat painoa

Vahdin järjestelmän tilaa
Sillä täältä tulevaisuudesta ei löydy PERU-nappia

Ja edelleen
olemme matkalla uuteen selkä edellä
niinkuin ennenkin
Vain menneestä luotettavat ohjeemme löytäen

Ja se vaatii paljon enemmän kuin odotin

Suurista aivoista

Suurista aivoista
on hyötyä

Suurista aivoista
on hyötyä
yhteisöelämässä

Ja mitä suurempi
yhteisö
Sen suuremmat aivot
tarvitaan

Elämä sellaisena kuin sen tunnemme

Tämä on
elämä sellaisena kuin sen tunnemme
maailmasta toiseen ja toiseen
Katsot kaatuvia moottoripyöriä
niiden kieppumista uudestaan
ja uudestaan

Veneestä helikopteriin
kastematoja
autolla talon läpi

Tämä on
elämä sellaisena kuin sen tunnemme
maailmasta toiseen ja toiseen

”Naiset jotka haluu isoo:
onks 4.7 senttiä paksu iso?
Pankaa privaa!”

Seksinumero
Työuupumusnumero
Lisänumero
Toinen lisänumero
Ja sitten arvotaan vielä
hätänumero

Ja katso!

Ja kun katsot,
näet kaatuvia moottoripyöriä
niiden kieppumista uudestaan
ja uudestaan

Siirryt maailmasta toiseen
ja toiseen

Ja aina kaipaat uuteen

Minä haluan

Minä haluan
vahvat kädet
ja karvoja sinne
mihin parhaaksi katson

Minä haluan
huuhkajan silmät
ja bokserin purukaluston

Ja toisen ylävartalon
tämän vanhan jatkeeksi
ja torahampaat otsaan asti

Tahdon hehkua tahdonvoimalla pimeässä
ja tahdon uusiutua tarvittaessa