Niitty tuo kasvaa
se tyhjyyden peittää
jos sallit
Kumpuja kumpujen
jälkeen vain näät
Korsia, kukkia, lehviä
miljoonissa muodoissaan
ne laulaa
ja luo uutta elämää
Avaa vain mielesi ja ota vastaan
lämpöinen syleily juurten
ja katso ylös mahtavaan aurinkoon
Kolosta myös voit sä kurkistaa
jos ihan liian pieni oot
ja kipittää karikkeessa
yön pimeään
Kuu sulle loistaa
avulias ystävä
joka auttaa kestämään
päivien kirpeyttä
Niin korret huojuvat
viipaloi taivasta kuviin
varjoaan autuaampaa
paikkaa ei olla voi
Varo avointa maisemaa
niin pistävää katsetta sen
sillä siellä
tuuli sun ylles käy
Istuta tammipuut
istuta vaahterat
laaksoon
jo niiden kasvu sun kiitokses on
oksat ylöspäin kurkottaa
sitoo rauhan seppeleen
ja onni laskeutuu sydämeen
Et eksyä poluilla näillä voi
millään
sillä kaikki ne vievät kotia päin
ei sielusi tyhjänä vihreessä soi
Kuunnellen huminaa haapojen
virityt iloon pauhaavaan
ja onnes kurottaa sydämiin viereisiin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti