sai minut onnesta sekaisin
juosta niin kauas kuin jaksaisin
aivan kaupungin laidalla
näin yöpöydällä sormuksen
hän vastasi minulle silmillään
jotakin sopivaa selitystä
sain sekunnin aikaa miettiä
ja tulla kotiin nukkumaan
loppuillasta sanoin:
”koska herrasmiehet tekee niin”
kilometrin ainakin
häntä hellästi suutelin
sitten pysähdyin
ja pukeuduin
ja jatkoin kävellen kotiin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti